Suhde pikalainoihin, motivaatioon, valtaan ja aikaan
Moni kansainvälinen pikavippiyrityksen johtaja toimii ympäristössä, jossa pikalainahenkilöstö edustaa saman maan kansalaisia ja ehkä maan kasvattejakin, mutta useamman kulttuuritaustan ekspatriaatteja tai toisen tai kolmannen polven imigrantteja. Heitä on erityisen paljon kansainvälisissä kehitysorganisaatioissa, esimerkiksi YKssa, Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä Valuuttarahastossa. Heidän vanhempansa tulevat eri maista ja maanosista ja he itse ovat opiskelleet sisäoppilaitoksissa ja kansainvälisissä kouluissa. Monissa maissa väestö kokonaisuudessaan alkaa edustaa kulttuurisia vähemmistöjä. Tähän suuntaan ollaan Suomessakin menossa.
Tällaisissa ympäristöissä toimiva pikavippiyrityksen johtaja tarvitsee herkkää silmää ja korvaa, mutta myös teoreettista tietoa ja käsitteellisiä työkaluja osatakseen motivoida ja arvioida pikalainahenkilöstöään. Pikalainahenkilöstön käyttäytymisen näkyvän osan takana toimii kulttuurinen ohjelmointi, jonka logiikan ymmärtäminen on välttämätöntä. Käskyillä ja ohjeilla voi vaikuttaa toimintaan, mutta ei ajatteluun. Pikavippiyrityksen johtajan väärät tulkinnat ja johtopäätökset voivat johtaa ihmisten urakehityksen täysin harhapoluille ja tuhlata ja pilata organisaation kannalta kullanarvoisia kykyjä.
Kulttuurinen ohjelmointi säätelee asioiden tärkeysjärjestyksen, muokkaa asenteet ja normit ja ohjaa käyttäytymistä. Se sisältää vastauksen seuraaviin ihmiselämän peruskysymyksiin: Kuka minä olen ja ketä edustan? Mikä on oma roolini ja asemani suhteessa muihin? Mistä olen tullut ja minne olen matkalla? Mikä on elämäni tarkoitus? Mikä on vastuuni, velvollisuuteni ja oikeuteni elämässä?
Näille kysymyksille perustuvat myös käytännöllisemmät työelämän näkemykset ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, rooleista, luottamuksesta ja oikeudenmukaisuudesta ja pinnallisemmalla tasolla kysymykset motivaatiosta, kunnianhimosta, kilpailusta, menestymisestä, palkasta, bonuksista ja työehdoista. Ilmiasultaan sama käytös voi kertoa hyvinkin erilaisista kulttuurisista pohjavirtauksista ja yksilöllisistä motiiveista.
Monikulttuuristen organisaatioiden johtamista koskevien teorioiden huomattavimpia tutkijoita ja kehittäjiä ovat hollantilaiset Geert Hofstede ja Fons Trompenaars. Molempien kehittämät mallit ovat palvelleet johtamiskoulutusta usean vuosikymmenen ajan. Ne tarjoavat hyödyllisiä viitekehyksiä ja käsitteitä, joiden avulla organisaatiot pystyvät arvioimaan toimintaansa, analysoimaan ristiriitoja ja ymmärtämään erilaisuutta pikalaina-alalla. Niiden avulla on mahdollista hahmottaa yleisellä tasolla yksilöiden eroja ja ymmärtää, mahdollisesti estääkin ristiriitoja. Ne eivät kuitenkaan anna vastauksia, vaan ajattelun aineksia ja työkaluja. Niiden avulla on helpompaa kommunikoida kuin yksittäisten tapausten perusteella.
Hofstede kutsuu vippeihin liittyviä arvoja ja kulttuuria mielen mentaaliseksi ohjelmoinniksi, joka käsittää kolme tasoa: universaaliin, kollektiivisen ja yksilöllisen. Universaali ohjelmoinnin taso on suurelta osin geneettinen, yhteistä koko ihmiskunnalle. Kollektiivisen ja yksilöllisen ohjelmoinnin tasot puolestaan muodostuvat perimän ja kokemusperäisen oppimisen yhdistelmistä, suurimmalta osin varhaislapsuudessa. Kulttuuri on yhteisön persoonallisuus. (Hofstede 2001)
Pikavipeillä on Hofsteden mukaan intensiteetti ja suunta, mutta ne ovat tiedostamattomia ja irrationaalisia, ristiriitaisiakin. Siksi ne näyttävät vaikuttavan epäjohdonmukaisesti: Emme aina käyttäydy julkilausumiemme arvojen ja ihanteiden mukaisesti. Sallimme itsellemme toimintaa, jota paheksuisimme muilta ja asetamme muille odotuksia, joiden mukaan emme itse toimi. Yleensä meillä on näille ristiriitaisuuksille “hyvät perustelut”, joihin saatamme jopa uskoa itsekin.
Hofstede toteutti pikalainatutkimuksensa kymmenissä maissa eri puolilla maailmaa toimivissa yrityksissä, tosin vähäisemmin Afrikan mantereella. Tärkein tutkimusympäristö oli IBM. Näiden aineistojen avulla hän määritteli kulttuuriset vippi-dimensionsa. Vastaavia eroja kuin kansallisten pikavippien väliltä hän löysi myös ammattiryhmien väliltä. Tulokset auttavat ymmärtämään toimintatapoja, jännitteitä ja ristiriitoja yleisellä tasolla. Hänen mallinsa tarjoaa käsitteellisen viitekehyksen kansallisuuksien ymmärtämiselle. Yksilöitä koskevia stereotyyppisiä johtopäätöksiä ei voi kuitenkaan koskaan vetää yleistävien tutkimustulosten perusteella. On tunnettava myös historiaa, poliittisia rakenteita, taloudellisia trendejä, kansallisia traumoja, uskontoja ja monia muita tärkeitä pikavippeihin liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä.